Kuninkuusravit

Koko Pohjois-Karjala kuhisi elokuussa 1948. Kuninkuusravit ja suuri maakunnallinen hevosnäyttely herättivät kiinnostusta. Erityisen vilkasta oli Kauppakadulla Joensuun Vuota- ja Nahkakompania OY:n liikkeessä. Kuninkuusravien lippujen ennakkomyynti oli nimittäin keskittynyt sinne. 

Alkujaan ravikuninkuudesta kilvoittelivat oriit ja tammat rinta rinnan ja sukupuoleen katsomatta kilvan voittaja kruunattiin ravikuninkaaksi. Joensuussa 1948 otettiin harppaus kohti nykyaikaa. Oriit ja tammat juoksivat edelleen samoissa lähdöissä, mutta ensimmäistä kertaa kruunattiin erikseen sekä ravikuningas että ravikuningatar. Vuoden 1948 ravikuninkaaksi Suomen Ravirenkaan puheenjohtaja Fritz Buttenhoff ja Keski-Karjalan Hevosystäväinseuran puheenjohtaja, pormestari O.U. Ruutu seppelöivät Jalmari Haalan ohjastaman Eri-Vilin. Historiallisen ensimmäisen kuningattaren tittelin saavutti kokonaiskilpailun kolmonen, Ilo, rattaillaan Urho Ali-Mäkelä. 

Pääkisan ohjastajista löytyi niin nuoruutta kuin kokemustakin. Kuninkuuskilpailun kokonaiskisan nelosen, Akapeetuksen rattailla istui 17-vuotias Jukka Perttula ja kokonaiskisan yhdeksännen, Säilän rattailla puolestaan 79-vuotias Matti Takala. Erinomainen esimerkki siitä, että raviurheilussa ikä todella on vain numero.

Sää vuoden 1948 kuninkuusraveissa oli epävakainen, mutta se ei yleisön mielenkiintoa vähentänyt. Lauantaina yleisöä oli radan varressa yli 5000 ja sunnuntaina lähes 10 000 henkeä. Totovaihto puolestaan oli 644 850 markkaa. Sanomalehti Karjalainen kuvasi tunnelmia kuninkuuden varmistumisen jälkeen seuraavasti: ”Juhlahumu jatkui heikentymättömänä Eri-Vilin lähtiessä kiertämään Suomen ensimmäiseksi ravikuningattareksi julistetun tamma Ilon kanssa kunniakierrostaan Porilaisten marssin kaikuessa, sekä huipentui valtavaksi suosionosoitusten myrskyksi kierroksen päätyttyä”.

Henri Palmroth

Kuninkuusravit ovat vuosikymmenien saatossa tarjonneet lukuisia sykähdyttäviä hetkiä. Eittämättä se kaikkein sykähdyttävin koettiin Joensuussa vuonna 1984. Kuningas- ja kuningatartaistojen tauottua seremoniapaikalla oli kaksi hevosta – mutta vain yksi mies. Tuo mies oli Pentti Savolainen. Savolainen oli sekä ravikuningas Vekselin että ravikuningatar Vekkuliinan omistaja, kasvattaja, valmentaja ja ohjastaja. Savolaisen uskomatonta saavutusta tullaan tuskin koskaan uusimaan. Seuraavan päivänä sanomalehti Karjalaisen etusivulla Pentti Savolainen jätti varjoonsa jopa kolmannen olympiakultansa voittaneen soutulegenda Pertti Karppisen. 

Vekselille ravikuninkuus oli viides ja sen uran viimeinen. Vekkuliina puolestaan voitti ensimmäisen kolmesta seppeleestään. Tulostaso oli myös päälähdöissä enemmän kuin kohdallaan. Vaikka pienet laukat häiritsivät Vekseliä, oli sen vauhti kovempaa kuin koskaan aiemmin kuninkuuskilvassa. Vekselin kokonaisaika oli 9.34,7 ja varmimmaksi vakuudeksi ori pisteli 3100 metrin päätösmatkan Suomen ennätys -vauhtia. Myös tammojen puolelle pidettiin kiirettä. Ravikuningatar Vekkuliina latasi tauluun uudet SE-lukemat 2100 ja 3100 metrin matkoilla ja kuningatarkisan kakkonen Silotar päästeli SE-vauhtia 1609 metrin matkalla. Tammojen puolella nähtiin selvästi tasaisempi kampailu voitosta. Silotar johti ennen päätösmatkaa 0,7 sekunnin turvin. Ratkaisu jäi lopulta päätösmatkan loppusuoralle. Siinä Vekkuliina oli lopulta vahvempi voittomarginaalin ollessa kokonaiskisassa lopulta 1,2 sekuntia Vekkuliinan hyväksi. Uuden ravikuningattaren kokonaisaika oli 9.48,6.

Henri Palmroth

Vuoden 2000 kuninkuusravit kestivät kaksi päivää, mutta niitä valmisteltiin Joensuun raviradalla lähes kaksi vuotta. Kertoo jo osaltaan, minkä kokoluokan tapahtumasta on kyse. Yleisöä Linnunlahden ravipyhätössä vieraili kahden päivän aikana yhteensä 48 654 henkeä. Jälleen oli Joensuulla tarjota historiallisia hetkiä kuninkuusraviyleisölle.

Päälähdöissä nähtiin todellinen Tuttu juttu -show. Legendaarinen Viesker ravasi viidenteen perättäiseen ravikuninkuuteen. Ainutkertainen temppu kuninkuusravien historiassa. Vieskerin ohjastajan Kaarlo Ahokkaan mielestä vuoden 2000 kuninkuus oli helpoin kaikista. Kilpakumppanien Vieskeriä kohtaan osoittama suuri kunnioitus näkyi varsinkin lyhyemmillä matkoilla. Viesker voitti Joensuussa kaikki kuninkuuskilpailun osamatkat. Jos löytyi Vieskeriltä kokemusta kuninkaallisista voittoseremonioista, niin sitä rutiinia löytyi myös vuoden 2000 kuningattarelta. Heikki Parviaisen omistama, ohjastama ja kasvattama I.P. Sukkula voitti uransa kolmannen kuningatartittelin. 

Historialliset hetket eivät vuonna 2000 rajoittuneet vain raviradan puolelle. Juhlakiertueella ollut Lotto-arvonta suoritettiin ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalan maakunnassa kuninkuusravien iltajuhlassa. Suorana televisioidun Lotto-arvonnan valvojana toimi ”Suomen virallinen valvoja” Aulis Gerlander. Kuninkuusravit vaativat järjestävältä radalta paljon työtä ja investointeja. Toki kuninkuusravit näyttäytyvät myös positiivisena piikkinä tilastoissa. Esimerkiksi vuonna 2000 Joensuun raviradan pääsymaksutulot olivat 2,6 miljoona markkaa, kun vuosien 1999 ja 2001 yhteenlasketut pääsymaksutulot olivat 505 000 markkaa.

Henri Palmroth

Edellisen kerran Linnunlahti on isännöinyt kuninkuusraveja vuonna 2015. Nämä kuninkuusravit muistetaan upeasta hallitsijaparista, jotka molemmat kruunattiin häikäisevien suoritusten ja kaikkien kolmen kilpailumatkan voittajina myös ravikuninkaallisiksi. Liekö tapahtumamme suojelijana oli tuolloin myös säidenhaltija, sillä vesisateet ja voimakkaat tuulet väistyivät molempina pääkilpailupäivinä juuri ravien ajaksi, palatakseen taas illasta Linnunlahden ylle.

Joensuussa kuningatar Saaga S sai ensimmäisen kuningatartittelinsä edellisen vuoden epäonnen jälkeen. Taipalsaaren tamman sympaattisten taustajoukkojen ilo ja liikutus olivat tarttuvaa jokaista kilpailua seuranneelle. Lapin Jokivarren Kunkku kruunattiin kuningattarensa rinnalle kuninkaaksi, vaikka kaikki eivät vielä tuolloin uskoneet nuoren suomenhevosen pystyvän voittoon - saati sitten kaikilla kolmella matkalla. Kuninkuusravien kokonaiskilpailun voitot olivat uransa ensimmäiset myös molempien hevosten ohjastajille, Saagan Matti Nisoselle ja Kunkun Jorma Kontiolle. Jorma Kontio tunnetaan myös Suomen menestyneimpänä, yli 10.000 voittoa saavuttaneena raviohjastajana.

Linnunlahden oman tunnelmanvirittäjän, raviselostaja Lauri Hyvösen, ikimuistoisia selostuksia näistä kuninkuuskilpailuista kuulee lainattavan vielä tänäkin päivänä. Päätösmatkan kovavauhtisen viimeisen kierroksen huipentamat ja Jokivarren Kunkun kuninkuuteen siivittäneet sanat muistetaan vielä kauan: "Jokivarren Kunkku kääntää takaa toiselle, voittokamppailuun, ohitse. Herranjestas tätä hevosta ja tätä miestä! Kunkun kavio, Kontion kämmen. Ravikuninkuus 2015 - Jokivarren Kunkku on Suomen kunkku!"

Kuningattaren ja kuninkaan upeita voittoloimia vuodelta 2015 voi ihastella raviradan terassiravintolassa. Näiden ikimuistoisten kuninkuusravien tunnelmaan pääsemme takaisin uudestaan ja uudestaan myös Joensuun raviradan Kuninkuusravit-aftermovien myötä.

Yksi kuninkuusraviemme sykähdyttävimpiä hetkiä oli viisinkertaisen ravikuninkaan Vieskerin vierailu. Viisitoista vuotta aiemmin Viesker oli voittanut Joensuussa viimeisimmän ravikuninkuutensa ja kaikkien aikojen parhaimman suomenhevosen saapuminen monituhatpäisen kuninkuusraviyleisön eteen oli tunteikas hetki. Kuningas Vieskerin maanpäällinen taivallus päättyi 33-vuotiaana vuonna 2022, mutta monet muistot jäivät elämään. Harri Lind kirjoittaa Hevosurheilu-lehden kolumnissa 23.2.2022 Vieskeristä ja sen esiintymisestä Joensuun kuninkuusraveissa seuraavasti:

Vieskerin suhtautuminen yleisöönsä ja yleisön rakkaus Vieskeriä kohtaan tuli selväksi viimeistään Joensuun vuoden 2015 kuninkuusraveissa. Tuolloin jo 26-vuotiaalla orilla ei ollut paras päivänsä, olo oli kankea. Taustavoimat pohtivat jo, kehtaako kuningasta viedä näytille.

Samalla sekunnilla, kun ori astui talliportista kaviouran puolelle, unohtuivat kaikki ikämiehen kolotukset. Kaula meni kaarelle ja askeleiden alla oli kuin vieterilliset kaviot. Sen koko olemus kertoi, että sopii sitten tulla kenen vaan rinnalle koittamaan, niin katsotaan kuinka käy. Hyvääaavistamattoman kuninkuusraviyleisön kosteiden silmien säestämät suosionosoitukset vaihtelivat suorasta hihkumisesta epärytmikkäisiin, mutta sitäkin äänekkäämpiin kannustuksiin, kun se huomasi, mikä hevonen paikalle saapuu.

Hevosurheilu, blogit: Kuningas ja helvetin hyvä työmies, Harri Lind, 23.2.2022